#21: Pilvilinna peittyy pas**... pölyyn

Kuntotarkastuksen jälkeinen remontti kesti torstaihin. Parketin lakka kuivui perjantain. Muuttopäivä sovittiin lauantaille 27.2. Tiukka aikataulu vaati hyvin organisoidun muuton. Jii oli normaalisti töissä ja minä hoidin päivät lapsia. Sen minkä yövalvomisilta jaksoin ja lasten päivätouhuilta ehdin, yritin pakata. Ama halusi auttaa ja tyhjensi laatikoita sitä mukaan, kun jotain niihin sain laitettua. Tuntui, että kotona oli valtava koneisto käynnissä, mutta mikään ei kuitenkaan edennyt mihinkään.

Merkitsimme muuttolaatikoihin selkeästi, mihin huoneeseen mikäkin kuuluu ja mitä se sisältää. Muuttopäivänä oli tarkoitus viedä aamulla ensimmäinen satsi tavaraa omalla autolla, pyyhkäistä keittiönkaapeista hiontapöly ja tyhjentää muutamat laatikot suoraan kaappeihin. Sen jälkeen takaisin kotiin, jossa viimeisten tavaroiden pakkaus ja muuttoauton täyttäminen. 

Kaikki meni suunnitellusti siihen asti, että pääsimme asunnolle ja kannoimme ensimmäiset tavarat keittiöön. Otin rätin käteen ja aloin pyyhkiä vähäistä hiontapölyä hyllyiltä. Rätin vetäisy paljasti hyllyihin kotiutuneen lian määrän. En ollut koskaan nähnyt niin likaisia keittiönkaappeja. Iski epätoivo ja yökötys – miten näissä oli pidetty astioita vielä viikkoa aiemmin. Ehkä se on vain tämä yksi kaappi.

Mutta ei, ei se ollut vain yksi kaappi, se oli koko keittiö. Yksi pyyhkäisy paljasti hyllyn oikean värin lian alta, toinen pyyhkäisy levitti likaa entisestään, kolmannella oli rätti niin musta, että oli pakko huuhdella välillä. Totesin Jiille, että emme ikinä saa näitä laatikoita tyhjäksi tunnissa. Pelkkään siivoamiseen menee tunti jos toinenkin. Kiersin koko asunnon ja kävin kaapit läpi. Kaikki kaapit olivat mustanaan liasta. Joku kaappi oli jäänyt kokonaan tyhjentämättäkin. Kun pääsin vessaan, aloin oikeasti itkeä. Ruskeat kaakelit antoivat paljon anteeksi ja rätillä pyyhkäisy paljasti seiniä, lattiaa ja tasoja peittävän paksun mönjän. En edes tiedä, mitä se oli – enkä taida halutakaan tietää. 

 

Vessan mönjä ja mönjän alta paljastunut taso

Paketista otettu sieni vessan pesun jälkeen

Onneksi meillä oli alakerrassa kodinhoitohuone ja autotalli, saamme sinne purettua edes osan tavaroista. Jii kävi varmistamassa tilat, mutta tuli pian takaisin. Ei mitään asiaa jättää niihinkään tavaroita ennen kuin imurilla on edes isoimmat villakoirat imaistu. Lisäksi alakerrassa olivat kuntosalin tavarat hujan hajan, kun kuntosalin remontti valmistui vasta toissapäivänä. 

Vesilintujen viskelyarsenaali

Soitin Myyntimiehelle ja kerroin päivänkulusta. Myyntimies kertoi, että kuulostaa tutulta, muutto on kamalaa puuhaa. Kerroin, että muutto vielä menisi, mutta kohtuuton siivoaminen on asia ihan erikseen. Myyntimies totesi, että mehän keskustelimme loppusiivouksesta aiemmin ja tulimme siihen tulokseen, ettei heidän kannata täydellistä ja kallista loppusiivousta teetättää lattianhionnan takia, kun siitä kuitenkin tulee hiontapölyä asuntoon. Totesin, että olihan tästä puhetta, mutta en missään vaiheessa ymmärtänyt, että toinen vaihtoehto oli asunnon kokonaan siivoamatta jättäminen. On ihan eri asia pyyhkäistä kuiva hiontapöly pois kuin hinkata vuosien pinttynyttä likaa hyllyjen päältä. Eikä ymmärrykseni mitenkään riittänyt siihen, ettei edes niissä tiloissa (tai kerroksissa!) imuria tai rättiä ollut näytetty, joihin ei hionta vaikuttanut millään tavalla. 

Kysyin, mitä teemme kaapista löytyneille tavaroille. Myyntimies ehdotti, että heitä vaikka vesilintua. Eipä minulla siinä hetkessä muuta ollutkaan mielessä, kun siivota kaapeista Myyntimiehen tavaroita ja etsiä vesilintuja, joita niillä viskellä. 

Muuttopäivä vaihtui siivouspäivään. Kaverit ja muuttoauto olivat kohta tulossa, mutta asunto oli siinä kunnossa, ettei tavaroita voinut purkaa mihinkään ennen suursiivousta. Ei puhettakaan, että lähtisin organisoimaan muuttoa vanhalle kodille. Jii lähti yksin ja minä jäin epätoivon riivaamana jynssäämään kaappeja. Hälytin apuun äidin, joka oli illaksi menossa töihin ja anopin, jolla oli ollut ihan muita suunnitelmia päivän varalle. 

Vanhalla kodilla oli hienosti järjestetty uuteen kotiin tulevat tavarat, kierrätykseen tai muualle lähtevät tavarat ja roskat. Minun piti olla organisoimassa muuttoa siinä päässä ja järjestely oli vain omassa päässäni, mikä johti siihen, että muuttokuorman mukana tuli lopulta kaikki roska roskapussia myöten uuteen asuntoon. Organisoitu muutto mureni kuin tuhannen palan palapeli ja koko päivästä muodostui täysi katastrofi. 

Kavereita kävi sääliksi. Nolotti ja suututti ja itketti. Onneksi anoppi ehti hakea kaupasta muuttoevästä reippaille apureille. Laitoin uunin päälle ja taas pääsi oksennusrefleksi käyntiin, kun katsoin uunin sisälle. Tai yritin katsoa. Uunin lasi oli niin paksun käryn peitossa, etten varmuudella tiennyt, paloiko uunissa valo vai ei. Totesin, että tuolla uunilla en kehtaa tarjota kenellekään ruokaa. Tutustuimme sitten lähipizzerian valikoimaan, joka oli ainoita valonpilkahduksia siinä päivässä. 

Tunnin raaputtamisen tulokset uuninluukulta

Koska tavaroita ei saanut purettua mihinkään eikä laatikoitakaan saanut niille tarkoitettuihin huoneisiin, ei uutta kuormaa voinut tuoda ja muutto jäi lopulta kesken. Jouduimme ilmoittamaan ostajille, ettei asuntomme tyhjene kuun loppuun mennessä.