#44: Kaksi kuukautta vahingosta

Hyvät lukijat, heti alkuun pahoitteluni hitaasta päivitystahdista viime aikoina. Aika ja jaksaminen ovat olleet viime aikoina todella kortilla eikä resursseja päivittämiseen ole yksinkertaisesti riittänyt. Olen ällistynyt, kuinka monta ihmistä on käynyt tarinaamme jo tutustumassa. Aloitin kirjoittamisen lähinnä terapeuttisena toimenpiteenä omaa mielenterveyttäni ajatellen, mutta tarinamme on kiinnostanut tähän mennessä lähes 3000 ihmistä. Huikeaa! Kiitos kaikille kiinnostuneille ja matkan varrella tukensa antaneille!

Kesäkuun alussa vahingosta oli kaksi kuukautta, mutta edes lopullinen syy ei ollut vielä tiedossa – korjaamisesta puhumattakaan. Ensimmäisen kartoituksen jälkeen perääntynyt yritys palasi kuvioihin ja laittoi kaiken totaalisen sekaisin. Näytti siltä, että vesivahinko ei johtunut vastoin kaikkia odotuksia putkista vaan huonosti toteutetusta kylpyhuoneremontista.

Mitä kahden kuukauden aikana sitten oli selvinnyt? Ainakin se, että vuonna 2011 remontoitu kylpyhuone osoittautui vuonna 2009 tai 2010 ainoastaan uudelleen laatoitetuksi. Vastuunjako oli kaikille täysi mysteeri, paitsi Myyntimiehelle, joka oli varma, että hän ei asiassa joudu minkäänlaiseen vastuuseen. Myyntimies teki selväksi, että kaikki epäilyt remontin huonosta toteutuksesta olivat törkeitä syytöksiä remonttimiehen ammattietiikkaa kohtaan.

Saimme huhtikuun lopussa vakuutusyhtiöltä sijaiskodin. Yritin epätoivoisesti yhdistää oikiksen pääsykoetta muuten niin rauhalliseen elämään, mikä osoittautui katastrofiksi. Tiedostin mahdollisuuksieni olemattomuuden, mutta en luovuttanut kokonaan. Päätin, että lueskelen mitä pystyn ja käyn kokeilemassa koetta. Ikinä ei voi tietää, mitä kokeessa kysytään ja tulevia vuosia ajatellen kertyy edes sen verran kokemusta kokeesta. Pääsykoe oli lopulta hyvin helppo. Ehdin lukea kirjat kerran läpi ja jäin pisterajasta 5 pistettä. Olin tyytyväinen, mutta samaan aikaan hyvin harmistunut siitä, mitkä mahdollisuuteni olisivat voineet olla ilman koko vesivahinkosotkua.

Kodinhoitohuoneen remontti oli jäissä. Maaliskuussa hankitut kodinkoneet odottivat Gigantin varastossa ja luottomyyjämme Jutta siirteli noutopäivää viikosta toiseen ja kuukaudesta seuraavaan. Hävetti ja harmitti ilmoitella jatkuvasti, että emme voi noutaa tavaroita vieläkään.

Taloyhtiön vakuutusmeklari hämmensi soppaa omalta osaltaan. Hänen ohjeistamana vahinkokartoituksen hoiti Vahinkokartoitus X Oy. Taskut olivat urakoitsijoita täynnä ja kaikki olivat jollain tavalla kytköksissä meklariin. Meidän ehdotukset urakoitsijoiksi teilattiin ammattitaidottomina ja epäilyttävinä, vaikka Vahinkokartoitus X Oy oli tähän mennessä osoittanut kyllä ihan kaikkea muuta kuin ammattitaitoa.

Lisäksi meklari näytti puhuvan hyvinkin ristiin. Epäillessäni Vahinkokartoitus X Oy:n työtä, meklari piti minulle luennon, miten iso ja luotettava firma on kyseessä ja miten he ovat asiat varmistaneet eikä varaa epäilyksille ole. Hän totesi myös, että voin tilata asuntoomme omaan piikkiin niin monta firmaa kartoittamaan vahinkoa, kunnes olen tyytyväinen. Esitin vain huoleni, ettei vuodon todellinen syy ole välttämättä vielä löytynyt.

Juttelin välillä myös Myyntimiehen kanssa, joka sitten jutteli meklarin kanssa. Meklari oli Myyntimiehelle ihmetellyt Vahinkokartoitus X Oy:n ammattitaidottomuutta ja ollut sitä mieltä, että uusia tutkimuksia pitää tehdä. Lopuksi Myyntimies totesi kuin omasta suustani, miten meklari on huolissaan, ettei vuodon todellinen syy ole löytynyt.

Niin tutut kuin tuntemattomatkin ihmettelivät, etteivät asiat olleet edenneet. Toukokuisissa talkoissa oli mukava tavata naapureita. Tuli tunne, että meitä odotettiin kotiin eikä Myyntimiestä erityisesti kukaan ikävöinyt. Seinänaapurit olivat iloisia, kun rönsyilevä villiviini revittiin vihdoin alas. Pihassamme kasvoi valtavan kokoinen syreeni ja toisen puolen seinänaapuri iloitsi silmin nähden, kun suostuimme harventamaan pensasta niin, että ilta-aurinko pääsi heidänkin pihalleen. Tuntui hassulta lähteä talkoista autolla sijaiskotiin, kun muut jäivät koteihinsa. Lohduttauduin kuitenkin sillä, että muutaman viikon päästä mekin olemme omassa kodissamme.