Toukokuun lopulla meillä oli taloyhtiössä talkoot. Emme olleet hetkeen käyneet kotona. Oli valloittavaa ajaa asuinalueen läpi ja katsella kevään merkkejä. Kaikkialla vihersi ja koko alue tuntui heränneen lumen alta aivan uuteen eloon. Avasin auton ikkunan ja haistelin ilmaa. Tuoksu toi mieleen mummolan. Mummi ja vaari asuivat aikoinaan samanlaisella pientaloalueella ja keväällä tuoksu oli juuri tällainen.
Hetkeksi minut valtasi mielenrauha ja suljin silmäni.
Kuuntelin lintujen laulua ja koin suurta kaipuuta omaan kotiin. Olin
onnellinen. Ihmiset laittoivat terasseja ja pihoja kesäkuntoon. Mietin, kuinka
ihanaa on jossain vaiheessa päästä kotiin ja nauttia kesästä omalla isolla
terassilla. Jii käänsi auton kotitielle ja mieli musteni. Koti lähestyi ja
ahdistus kasvoi. Koko talo näytti mustalta ukkospilveltä kaiken kauneuden
keskellä. Sisällä ei tunnelma ollut yhtään sen valoisampi. Unelmien koti oli
kuin autiotalo.
Muistin, kuinka Myyntimies joulukuussa kehui, että takapiha
on kesäisin oikea vihreä keidas. Sitä oli silloin talven harmaudessa vaikea
kuvitella eikä uskoa luonut lainkaan takapihalla rönsyilevä ruskea havupuuta
muistuttava hirvitys. Myyntimies vannoi sen kesällä kyllä vihertävän.
Ajattelin mennä ihastelemaan vihreää keidastamme. En
yllättynyt lainkaan, että käsityksemme keitaasta erosivat Myyntimiehen kanssa
rankasti. Toki leikkaamaton nurmi toi oman lisänsä villiintyneeseen viidakkoon,
mutta kyllä puutarha oli kaikessa komeudessaan niin hoitamaton, kun olla voi.
Pensaat rehottivat ja kasvoivat sikin sokin ympäri pihaa. Kaikki kasvit olivat
päässeet leviämään niin ristiin toistensa kanssa, ettei enää tiennyt, mistä
yksi pensas alkoi ja mihin toinen päättyi. Muu piha oli kaiketi nielaissut
kaiken lehtivihreän, kun ei havupuuhirvitykselle ollut tänä kesänä riittänyt
väriä lainkaan. Siinä se nökötti yhtä ruskeana paikallaan kuin joulukuussakin.
Myyntimiehellä oli pihan keskellä pieni aitaus koiraa varten.
Meinasin jo muuton jälkeen ottaa aitauksen pois, mutta Myyntimiehen
siisteyskäsitykseen tutustunut ystäväni totesi, että kannattaa pitää verkko
lumien sulamiseen asti, jos hangen alta paljastuu vaikka jotain haisevia
yllätyksiä. Ja kyllä minä kiitin ystävääni tästä neuvosta! Lumen sulaminen
paljasti iloisesti järjestäytyneet kikkareet. Aidatulta alueelta ne oli helppo
kerätä talteen, kun ei tarvinnut arpoa missä kohtaa koiran kakatusrinki oli
sijainnut.
Kalusteita jättäessään Myyntimies kertoi kaikkien
arvokkaiden ja tyylikkäiden terassi- ja pihakalusteiden jäävän seuraaville
asukkaille. Mielenkiinnolla availimme kalusteita pressujen alta. Vaikka montaa
mieltä voi Myyntimiehestä olla, niin sitä ei voi kiistää, etteivätkö muutamat
huonekalut olisi olleet vähintäänkin hintavia. Tästä syystä kuvittelin, että
terassikalusteet oikeasti olisivat laadukkaita.
Loppupeleissä olisin ollut iloisempi, jos terassin
ruostunut, ilmastointiteipillä korjattu kokonaisuus olisi lähtenyt Myyntimiehen
muuttofirman matkaan, kuten oli käynyt monelle oikeasti tarpeellisellekin
tavaralle. Myyntimiehen ylistämä kaasugrilli oli jotain aivan käsittämätöntä.
Sillä oli tehty niin huikeita pihvejä ja muita herkkuja, että meinasi
ylistyssanat loppua kesken. Ja se oli hyvä, että niitä pihvejä oli tehty –
kyseisellä bakteeripesäkkeellä ei tulisi pieneen mieleenkään tehdä pihvejä enää
tulevaisuudessa. Ruosteinen grilli kilpaili ruskean värin herruudesta havupuukuvotuksen
vierellä.
Vesivahinkoa selvitellessä tuli muutamaan otteeseen juteltua
Myyntimiehen kanssa. Ohimennen kysyin takan toiminnasta. Myyntimies oli kehunut
takkaa ja sen tunnelmaa aina sopivan hetken tullen. Olimme pari kertaa ehtineet
takkaa polttaa ja takka veti kyllä erinomaisesti. Puita lisätessä takka puski
kuitenkin niin sankan savun sisään, että palohälytin huusi joka kerta. Yritimme
availla ikkunoita ja ovia, mutta veto kääntyi täysin ympäri, kun takkaluukut
aukesivat.
Ihmettelimme, että mitä teemme väärin, kun Myyntimies niin
kehui takkaa. Kysyin, kuinka takka veti. Myyntimies kertoi, että takka veti
erinomaisesti, se toimi kuin unelma. Ihmettelin asiaa ja kerroin, että meillä savutus
saa palohälyttimen soimaan joka kerta. Myyntimies totesi, että joo, kyllä hekin
joutuivat ottamaan hälyttimestä aina paristot pois, kun takka oli päällä, mutta
muuten toimi hyvin. Niin no…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti